Jouni Laaksonen
Kiilopään retkeilyopas
2. Lisää ideoita päiväretkeilyyn Kiilopäältä käsin
Kirjassa Kiilopään retkeilyopas
(Calazo 2020) esittelen kaikki Kiilopään ympäristön merkityt
retkeilyreitit ja vinkkaan paljon reittien ulkopuolisia kohteita.
Kuitenkin suunistustaitoinen voi sommitella rajattomasti lisää
mielenkiintoisia omia päiväretkiä. Aivan Kiilopään lähistöllä on syytä
pysytellä merkityillä reiteillä, ettei maasto ala hallitsemattomasti
kulua, mutta kun suuntaa syrjäisemmille kuruille,
tunturinhuipuille, geokätköille tai muille kartalta tai opaskirjoista
löytämilleen kiinnostaville kohteille, eroosiovaaraa ei juuri ole.
Ehdoton opas pistemäisistä luonto- ja historiakohteista kiinnostuneelle
on myös Joel Aholan Saariselkä retkeilyopas ja kartta (Karttakeskus
2011, uusi laitos tulossa).
Alla puhutaan reittien ulkopuolisista hieman hurjemmista päiväretki-ideoista, jotka eivät mahtuneet Kiilopään retkeilyoppaaseen.
Kiilopään kierros = Kiilopään ultramaraton
70–80 km, vaativa
Tuomo Jantunen on koonnut Kiilopään kiehisiä -blogiinsa
mielenkiintoisia tarinoita Kiilopään vuosikymmenten varrelta. Reilut 40
vuotta sitten, kauan ennen nykyistä ultramaratonien aikakautta,
Kiilopäällä keksittiin kokeilla, onnistuisiko kymmenen tunturin
huiputus ja noin sadan kilometrin hiihtomatka vuorokaudessa.
Kahdeksan
miehen ja viiden naisen ryhmä lähti liikkeelle Kiilopään pihasta
3.5.1978 kello 20. Toukokuussa yöt ovat jo valoisia ja edessä oli
hangen kovettava pakkasyö. Ryhmään kuului myös Suomen Ladun tuolloinen
puheenjohtaja Teemu Salonen, jota Jantunen siteeraa:
”Alkumatka
tuntui hyvin helpolta, koska keli oli erinomainen koko yön ajan. Vauhti
oli jopa kuruihin laskettaessa liian kova. Ladunavaajaa tarvittiin
sitten seuraavana iltapäivänä, kun hiihdettiin Suomujoen laaksossa,
mutta silloinkin tunturien rinteet pysyivät hankikannolla. Kaikki
onnistuivat alittamaan 24 tunnin tavoiteajan ja jokainen sai kaulaansa
kultaisen mitalin.
Matkaa
kertyi tällä ensimmäisellä maratonilla kartasta mitattuna hieman yli
100 km. Vaativuutta tietysti lisäsi se, että kymmenen tunturia
huiputettiin ja kolmasosa matkasta oli upottavaa lunta. Myös matkan
aikana unta ei paljon tullut, vaikka ryhmä lepäsi hetken Lankojärven
autiotuvalla aamuyön tunteina.”
Nämä
kymmenen tunturia olivat Kiilopää, Rautupää, Lankopää, Vaselmapää,
Tuiskupää, Niilanpää, Kutturapää, Lupukkapää, Ampupää ja
Terävänkivenpää. Tuohon aikaan huipuilla käynnit todistettiin laella
otetuilla ryhmävalokuvilla.
Vuonna 2018 Tommi Lahtonen teki Kiilopään ultramaratonista nykyaikaisen version. Osoitteesta hazor.iki.fi/kiilopaan_kierros
löytyvät ohjeet, miten GPS:llä varustetulla älykännykällä voi ”leimata”
kullakin huipulla käynnin. Tätä kirjoitettaessa pari porukkaa on muun
muassa käynyt juoksemassa tämän kymmenen tunturin kierroksen alle
kahteentoista tuntiin. Realistinen kesäreitinvalinta tuottaa luokkaa
70–80 kilometriä.
Tavalliselle retkeilijälle ei tule mieleenkään
lähteä juoksemaan vajaan sadan kilometrin matkaa poluttomassa
tunturimaastossa, mutta muistuttakoon tämä huippujen lista siitä, että
hyvällä säällä jokainen tunturinhuippu on retken arvoinen.
Yhdeksän kurun kierros
25 km, vaativa
Kiilopäätä
ympäröivillä tuntureilla on paljon jylhiä kuruja, joista vain Rumakuru
on tunnettu nähtävyys. Jos kalliopahdat ja hämyisät jyrkänteenaluset
kiinnostavat, tässä on kovakuntoiselle ja varmajalkaiselle pitkäksi
päiväksi koluamista, matkaa kaikkien yhdeksän kurun kiertämisestä
kertyy vähintään 25 kilometriä.
Huomaa kuitenkin, että jos ei
erityisesti halaja haasteita, paremminkin kuruja voi käydä katselemassa
muutaman kappaleen päivää kohden.
Huomaa myös, että Kiilopään
oppaat vievät ryhmiään usein osaan näistä kuruista. Lue lisää
ilmaisista retkistä Kiilopään retkeilyoppaasta ja kysy Kiilopään
vastaanotosta.
Rumakurun lisäksi paikannimi Latvakuru löytyy
maastokartoilta. Eetun kuru ja Kuutamokuru on painettu alueen
latukarttaan. Poliisikuru, Ihanakuru, Kettukuru, Jäniskuru ja
Kirkkokuru ovat paikallisoppaiden yleisesti käyttämiä nimiä. Kurujen
sijainnit löytyvät Kiilopään retkeilyoppaan kartalta numeropallukoina
2-10.
Edellä mainitut kurut voi kiertää esimerkiksi
myötäpäivään. Lisäksi ensimmäiseksi kohteeksi voi ottaa tarkoilla
kartoilla näkyvän erikoisen paikan, E-kirjaimen muotoisen
hietikkomerkinnän. Tämä löytyy tarkoilta kartoilta varsin tarkkaan
kilometrin länsi-luoteeseen Kiilopään päärakennuksesta. Paikan päällä
selviää, että avohietikosta ei ole kyse, vaan tuon muotoisesta
puuttomasta kivikosta.
Heti E-kivikon pohjoispuolella on
pienimuotoinen kanjonilampi, ja tämän pohjois- ja luoteispuolella
Latvakurun lukuisat pahtamuodostumat.
Latvakurulta matka
jatkuu Ahopään kuruille. Ahopään kierroksenkin varresta pääsee näkemään
hieman tätä kurumuodostelmaa, mutta muutaman sata metriä merkityn
reitin länsi- ja luoteispuolella kuru on näyttävämpi. Tätä kurua
kutsutaan Poliisikuruksi, sillä poliisi ja pelastuslaitos ovat
harjoitelleet paikalla lumivyörysta pelastamista. Kesällä kurusta
löytää upeita lähdepohjaisia keitaita.
Kun Poliisikurulta
suunnistaa Rumakurulle, tämän kuuluisan rotkon näkee tällä kertaa
ylärinteestä käsin ja päivätuvalle voi astella kurun yläreunaa
seurailevaa merkitsemätöntä polkua. Kurun suussa on Rumakurun ”uusi”
päivätupa ja reilut puoli kilometriä uudelta tuvalta merkittyä reittiä
Luulammelle päin on Rumakurun vanha päivätupa.
Rumakurun ja
Luulammen välisen polun etelä- ja länsipuolelle jäävät Pessinlampi ja
Kiilopään merkittävän entisen oppaan, Eetu Aikion mukaan nimetty Eetun
kuru. Pessinlampi on vaikuttava, smaragdinvihreän kirkasvetinen lampi,
jonka rannalla oli aiemmin tulipaikka, mutta ei enää. Eetun kurun
pahdat löytyvät lampeen laskevan puron yläjuoksulta. Eetun kurua
kutsutaan toisinaan myös Pessinkuruksi.
Kettukuru on Luulammen
erämaakahvilan länsipuolella. Siellä on mielenkiintoinen lumenviipymä,
jossa voi heitellä lumipalloja vielä kesälläkin. Luulammen
länsirannalla on vaikuttava kiehuva hete, eli niin antoisa lähde, että
purkautuva pohjavesi pöllyttää jatkuvasti lähteensilmän pohjahiekkaa.
Luulammella
kahvilassa tai nuotiopaikalla nautitun lounaan jälkeen matka jatkuu
kohti Kuutamokurua, joka kiinnittää monen Kiilopäältä merkittyä reittiä
Luulammelle patikoivan tai hiihtävän huomion. Rautupään ja Niilanpään
erilleen jakava kuru on pitkä ja sen pohjalla solisee tunturipuro.
Kuutamokurun
yläpäästä käännytään tunturiylänköä pitkin Kiilopään huipulle, josta
laskeudutaan porrastettua reittiä pitkin alas, kunnes kunnanrajalla
erkaannutaan etuvasemmalle. Ensin yhytetään kaakosta luoteeseen
virtaava puro jyrkänteineen. Tämä on Jäniskuru. Heti sen takana,
Kiilopään tien vieressä, mutta silti piilossa sijaitsee kuru, jossa on
alttari, risti ja aidon kuuloinen ”kirkonkello”. Nämä pystytettiin
vuonna 1970 partiolaisten suurleiri Sompiota varten. Tuota leiriä johti
Kullervo Kemppinen. Kutsuttakoon tätä Kirkkokuruksi.
Viimeinen vajaa kilometri taivalletaan Kiilopään tien vartta.
----------------------------------------------------------------------
Takaisin Kiilopään retkeilyoppaan lisämateriaalien etusivulle.
Tästä puolestaan pääset takaisin Jounin kirjamyymälään: www.iki.fi/jel