Sarjakuva  Tarkka matkareitti  Uutisia 8.3.2000  Tiivistelmä  Johdanto eli idean synty  Varusteluettelo  Muonaluettelo  ON LINE -MATKAPÄIVÄKIRJA:  1. Vätsäri 9.11  2. Kaldoaivi 15.11  3. Paistunturi ja Kevo 21.11  4. Muotkatunturi 30.11  5. Lemmenjoki ja Pulju 8.12  6. Pöyrisjärvi  15.12  7. Tarvantovaara ja Lätäseno 22.12  8. Käsivarsi 4.1  Tuoreet tunnelmat perillä  Yhteistyökumppanit

Vaellustamme seurataan tämän sivun lisäksi Maanmittauslaitoksen Karttapaikassa. Voit tutustua niin suunniteltuun kuin toteutuneeseenkin reittiimme Karttapaikan tarkoilla kartoilla haluamassasi mittakaavassa. Pääset Karttapaikasta taas tälle sivulle Takaisin-painikkeella. (Karttapaikan käyttö edellyttää käyttäjätunnusta. Mikäli sinulla ei vielä ole Karttapaikan käyttäjätunnusta, voit hankkia sellaisen veloituksetta täältä.)

• Suunniteltu reitti
• Toteutunut reitti

• Kirjoitin retkestä artikkeleita useisiin lehtiin: Latu ja Polku 1/2000, Helsingin Sanomat 29.1.2000 (sivu E7), Suomen Luonto 3/2000, Puistoväki joku kevätnumero 2000.

• Pohdintoja eli jälkiviisautta en taida jaksaa enempää miettiä kuin: Haaveitaan kannattaa toteuttaa!

• Hiihtovaellus umpihangessa itäiseltä kolmen valtakunnan rajapyykiltä läntiselle, halki melkein kaikkien Suomen erämaiden.
• Lähdimme Nellimistä 1.11.1999, perillä Kilpisjärvellä olimme päivän verran aikataulua edellä, 4.1.2000.
• Kilometrejä kertyi noin 930 ja aikaa meni yli 9 viikkoa.
• Vaeltajat: Jouni Laaksonen, 29 vuotta ja Markus Rask, 27 vuotta.
• Lisätietoja meistä löydät osoitteesta http://www.iki.fi/jel.
• Retkikertomuksia viime aikojen vaelluksistamme on osoitteessa http://www.iki.fi/jel/matkaker.htm.

Hiihtovaellus halki Suomen erämaiden
Lähdemme Nellimistä 1.11.1999 hiihtämään kohti Kilpisjärveä. Muutaman päivän raskaan umpihangessa taaperruksen jälkeen olemme Suomen, Norjan ja Venäjän yhteisellä rajapyykillä, josta vaelluksemme varsinaisesti alkaa. Samanlaista taaperrusta on jäljellä reilut 800 kilometriä tavoitteeseemme – Suomen, Norjan ja Ruotsin rajapyykille, Kilpisjärvelle.
Reittimme kulkee asumattomien erämaiden halki: aluksi Vätsärin, Kaldoaivin ja Paistuntureiden erämaa-alueiden ja Kevon luonnonpuiston läpi Karigasniemelle. Siellä vaihdamme mukavasti keventyneet rinkkamme ahkioihin, täydennämme ruokavarastomme ja jatkamme matkaa. Muotkatuntureiden erämaan, Lemmenjoen kansallispuiston sekä Pöyrisjärven ja Puljun erämaa-alueiden halki saavumme Hettaan. Taas muonatankkaus, ja viimeinen kolmannes läpi Tarvantovaaran ja Käsivarren erämaa-alueiden alkaa.
Tavoitteenamme on olla Suomen korkeimmalla tunturilla, Haltilla, juuri vuosituhannen vaihtuessa. Silloin on vaellusta arktisessa kaamoksessa takana tasan kaksi kuukautta ja edessä vajaa viikko.

Mistä moinen idea?
Olemme kaksi kaverusta, jotka ovat vuosikymmenen kolunneet Lappia kumpikin omalla tahollaan. Viikossa tai parissa ehtii tutustua mukavasti yhteen erämaahan, ja Lapin-kuume hellittää hetkeksi. Sitten on taas pakattava rinkka.
Nelisen vuotta sitten alkoi mielessäni itää haave paljon pitemmästä vaelluksesta. Luonnon rauhaa saman tien vaikka pari kuukautta tuntui todella houkuttelevalta. Karttatutkailujen jälkeen haavekuva sai raamit: Suomi-neidon pään ja käsivarren rajoja seuraillen saisi kulkea oikeissa erämaissa suunnilleen tauotta lähes tuhannen kilometriä. Muutaman kerran joutuisi maantien ylittämään, mutta muita ihmisen merkkejä ei juuri reitille sattuisi.
Kun pari vuotta sitten tutustuin Markukseen, oli hämmästys molemminpuoleinen, kun kävi ilmi, että hän oli pohdiskellut aivan samanlaista retkeä. Vähitellen aloimme tehdä unelmastamme totta, ja vuosituhannen vaihtuminen antoi megavaelluksellemme osuvan teeman:
Suomessa on osattu elää luonnon kanssa sovussa ja osataan vastakin. Suomessa on vielä 1900-luvulla erämaita, onhan 2000-luvullakin!?

Raskain vuodenaika
Marras-tammikuu on ehkä kaikkein hankalinta aikaa retkeilyn kannalta. Lunta on maassa, mutta marraskuussa eivät jäät vielä välttämättä kanna. Hanki upottaa rajusti ja päivämatkan määrää myös lyhyt valoisa aika. Pakkanen voi olla yli neljänkymmenen, mutta alkumatkalla voi sataa vielä vettäkin!
Tarkkaan on tiedettävä omat rajansa niin kunnon kuin taitojenkin osalta. Luonnonvoimien kanssa on oltava nöyrä.
Hiihtää taaperramme kymmenestä kahteenkymmeneen kilometriin päivässä. Illalla etsitään sopiva paikka teltalle tai lumikuopalle tai tervehditään riemulla autiotupaa. Tuvattoman yön jälkeen on noustava lämpimästä makuupussista aamun kirpeään pakkaseen ja keinoteltava koppuraksi jäätyneet saappaat jalkaan. Autiotupa on yhtä juhlaa.
Väsymystä, pakkasta ja vaarojakin on luvassa, mutta niin on tiedossa myös tauotonta erämaan rauhaa, mahtavia maisemia ja vahvaa onnistumisen tunnetta. Yli kaksi kuukautta yhtä mittaa luonnon sylissä keskellä kaamosta!
Sisällysluetteloon

Kessi ja Vätsäri antoivat itsestään syksyisen kuvan. Lämpötila vaihdellut nollan molemmin puolin, ja taivaalta on tullut hieman niin vettä kuin luntakin.
Viikkoon ei muita ihmisiä ole nähty kuin Surnun Pekka, keskellä Vätsärin erämaata asuva vanha mies.
Kivikkoa, männiköitä ja paljon erilaisia vesiä, sellaistahan tämä Vätsäri on. Reissu on sujunut muuten täysin suunnitelmien mukaan, paitsi:
Joet, järvet ja suot ovat sulia eikä lunta juuri ole. Niin se vaan hiihtovaellus on alkanut patikoiden. Lähdemme sukset edelleen olalla etsimään talvea pohjoisen suunnasta.
Sisällysluetteloon

Alkupäivät suksia piti vielä kantaa, mutta 11.11. alkoi hiihtokausi. Tosin kivet ovat vielä kovin pinnassa, voi suksiparkoja.
Lämpötila nollasta viiteentoista pakkasasteeseen. Ja tyvenestä sinitaivaasta kunnon lumimyrskyyn.
Pari joen ylitystä on aiheuttanut reipasta pulssin kiihtymistä. Jäät eivät todellakaan ole vielä vahvoja.
Mutta muuten Kaldoaivissa on talvi. Värit ovat musta ja valkoinen: Tunturikoivikot ja lumi. Muista kulkijoista ei ole tietoakaan, ei edes kelkan jälkiä ole kairassa vielä. Sensijaan riekkoja on runsaasti.
Sisällysluetteloon

Reissun ensimmäinen kolmannes on nyt takana. Olemme Karigasniemellä, ja haimme postista viisi isoa pakettia: Ahkiot, teltta, kolmen seuraavan viikon ruuat yms. Ja puhelimen laturi, joten nyt tulee pidempi raportti.
Olipa mukavaa nukkua viime yö lakanoiden välissä, ilman kyljissä pyöriviä lampun paristoja, puhelimen akkuja, kameraa ja vesipulloa. Eivät nimittäin ole yllämainitut pakkasesta kärsivät vimpaimet montaa hetkeä kolmen viikon aikana olleet omasta kehosta kaukana.
Paistunturilla ja Kevolla oli jo lumisempaa kuin Kaldoaivissa. Utsjoen jokilaaksossa oli mukavaa nähdä viikon tauon jälkeen mäntyjä. Yksi kahlaus oli taas vähemmän helppo, ja jokikurujen seinämät ovat niin jyrkkiä, että sukset oli välillä otettava kiltisti käteen ja käveltävä ylös. Pilvet olivat viikon pääosassa. Toki Paistuntureiden avaraa ylänkömaisemaakin, mutta välillä oli vaikeuksia erottaa horisonttia - samaa valkoista molemmin puolin.
Poroja ei tällä viikolla nähty. Lopussa törmättiinkin syyhyn: Porot oli paljolti ajettu Ailigaksen erotuspaikalle ja erotuksen jälkeen laskettu erotusaidan eteläpuolelle, eli Muotkatuntureille.
Vaellus on ollut pitkälti odotusten mukainen. Mahtava meininki, sopivassa määrin kamppailua erilaisten luonnonvoimien kanssa, rauhallista ja kaunista, ja varusteet ovat toimineet hyvin. Ruoka on ollut maistuvaa ja monipuolista. Tosin hieman liian vähän tuli ensimmäiselle kolmannekselle leipää ja suklaata. Muutamana viime päivänä joutui meetwurstivoileivästä jättämään leivän pois...
Odotamme innolla seuraavia viikkoja.
Sisällysluetteloon

Viikko Muotkatunturin erämaassa oli aika rankka. Lämpötila oli nimittäin useana päivänä juuri nollan +-puolella, ja lumi takertui ahnaasti suksen pohjiin. Kynttilä auttoi, mutta ei järin pitkäksi aikaa.
Alkuviikko oli pilvistä ja harmaata matkan taittoa tuvalta toiselle, loppuviikko kirkasta ja kaunista telttailua. Stuorraäytsi ja Peäldujavri jäivät mieleen upeina, Kielajoki hieman pelottavana.
Nyt on kuukausi ja neljä suurta erämaakokonaisuutta takana. Muita retkeilijöitä olemme nähneet tasan nolla. Marraskuu on hiljaista aikaa, kämpät ovat jopa sesonkiaikoina suosituilla seuduilla tyhjillään viikkokausia. Ja hiljainen kausi jatkuu...
Sisällysluetteloon

Tavallaan on vaikea tajuta, että retki on nyt ohi. Tavallaan sitä miettii, että ihan oikeastiko me olemme olleet vaelluksella yli kaksi kuukautta yhtä mittaa. Aika on lentänyt siivillä.
Mutta toisaalta tämäkin vaellus on samanlainen kuin tavallisemman mittaisetkin. Retkeä on kiva suunnitella, retkellä on kiva olla, ja kiva on palata kotiinkin. Joskus Sevettijärven kohdalla mietimme, että yleensä sitä näin viikon vaelluksen jälkeen asutuksen lähestyessä alkaa automaaattisesti tehdä mieli mukavuuksien pariin. Mutta ei tuntunut siltä nyt. Eikä Utsjoen lähellä eikä Karigasniemellä. Ei, vasta nyt ihan viime päivinä tuo tuttu vaelluksen loppufiilis alkoi tulla. On mukava palata kotiin. Se on siis kiinni siitä, minkä mittaiseen reissuun ennalta asennoituu.
Nyt on mielessä pelkkiä positiivisia ajatuksia pitkästä retkestämme. Ja innostus uusiin pitkiin tempauksiin on luja. Saahan nähdä, kuinka aika vaikuttaa ajatuksiin.
Meillä oli tosi mahtava reissu, nautimme joka hetkestä. Toivottavasti Sinulla on ollut mukavaa näitä raportteja lueskellessasi. Mainioita retkiä Sinulle!
Sisällysluetteloon

Suuret kiitokset yhteistyökumppaneillemme! Seuraavassa heidän retkeilijöille tuttuja, hyviä tuotteitaan sekä yhteystiedot:

• Halti Oy – retkeilyvälineitä laidasta laitaan, mm. vaatteita, makuupusseja, telttoja, rinkkoja... Puh. 09-852 081, www.halti.fi 15.1.2000 alkaen
• Maanmittauslaitos – kartat niin paperilla kuin webissäkin. Puh. 0205 41 121, www.kartta.nls.fi
• Finn-Savotta Oy – mm. ahkiot. Puh. 09-754 4669, www.finn-savotta.fi
• Esko Järvinen Oy – mm. eräsukset ja -siteet. Puh. 03-780 1345
• Nokian Jalkineet Oy – mm. kumisaappaat. Puh. 03-281 0111, www.nokianfootwear.fi
• Vandernet Oy – retkeilyvälineiden maahantuoja, mm. otsalamppuja. Puh. 09-701 8484, www.vandernet.com
• Exel Oy – mm. sauvat. Puh. 015-346 11, www.exel.fi

 

Eräopas (ja DI)  Jouni Laaksonen  gsm 050-554 0704 jel ät iki piste fi

Hii–pat luontopalvelut  http://www.iki.fi/jel

Eräopas (ja rkm)  Markus Rask  gsm 0400-331 227