Vastavirtamelontaa Lieksassa (heinäkuu 1998)
Heinäkuu on hyttysaikaa, mutta mitäpä siitä järvenselällä. Toinen juttu on sitten kanootin raahaaminen koskessa vastavirtaan: ötököitä on pilvenä ympärillä, mutta siinä ei paljon huidota...

Alueen kartat: esimerkiksi matkailukartta Karjalan kierros 3 (Lieksa) 1:100 000, melontareittiselostus Jongunjoki-Pankasaari-Ruunaa.
Webissä kartalle pääset esimerkiksi Maanmittaushallituksen Karttapaikassa.

Luopas-kelit
Vuoden mittaisen eräopaskurssin lopulla reissasimme Itä-Suomessa. Yhtenä osana järvi-Suomeen tutustumista kiersimme inkkarikanooteilla Pankasaaren melontareitin. Reitti on mukavan vaihteleva, löytyy niin myötävirtaa, järviosuuksia kuin vastavirtaakin.
Kelit olivat Luopas-kurssillemme tyypillisesti mahtavat. Vaikka tätä kesää huonoksi sanotaan, tällä retkellä aurinko paistoi. Meitä oli 15+2, joten iso kanoottikaravaani oli liikkeellä.

Yöksi kalmistoon
Lähdimme Nurmijärveltä, ja alkumatkan meloimme Jongunjoen loppupään järviketjua Hämeenjärvelle. Sitten matka jatkui edelleen myötävirtaan Lieksanjokea Pankajärvelle. Muutama helppo ykkösen koski väritti leppoisaa matkantekoa.
Teltat pystytimme Pankajärven historiallisen kalmiston lähistölle. Niin komea oli biitsi, että hyttysistä huolimatta oli uimassa käytävä. Neljän hengen telttakunnissa laittelimme illalliset ja aikaisin ajoivat ötökät meidät sisäteltan suojaan.

Kuuden kilometrin vastavirta
Pankajärven yli melominen jäi mieleen auringonpaisteestaan. Siinä tyynellä selällä oli mukava parantaa maailmaa samalla kun melat kuljettivat hiljaksiin eteenpäin.
Sitten oli edessä vastavirtaa Pudasjoella. Reittiselostus sanoi: "Pituus 6,5 km, vastavirta, pieniä helppoja koskia." Neljä lyhyttä, helppoa koskea piti oleman, mutta vettä oli tänä kesänä niin runsaasti liikkeellä, että tuosta 6,5 kilometristä ainakin 5 kilometriä oli kuohuvaa koskea. Poika-poika-kanooteissa vuolaimpia kohtia saattoi pitää piristävänä mittelönä luonnon voimia vastaan, mutta suurin osa kanooteista jouduttiin kiskomaan ylös kahlaamalla.
Hyttyset ja mäkäräiset ilmeisesti tunsivat paikalliset olosuhteet, sillä kaikki lähiseutujen ötökät olivat kerääntyneet Pudasjoelle herkkupäivälliselle. Siinä kun yhteispelillä raahattiin kanootteja koskia ylös, ei juuri liiennyt käsiä huitomiseen. Niinpä monella olikin käsi tai jalka tai mikä kelläkin pistoksista aika turvoksissa illalla ja seuraavana päivänä.
Kova ukkoskuuro vielä kruunasi rankan päivän. Mutta kesähän kuivaa, minkä kastaa, ja huumori sentään pääosin säilyi.

Katamaraaneja
Aamulla oli taas helpompaa eli myötäistä. Naarajoessa oli koskia runsaammin kuin Lieksajoessa, ja kosket olivat vauhdikkaampiakin. Kakkoset ja yksi kolmonenkin sujuivat kuitenkin mainiosti, ja koskenlaskun hurmasta alkoi saada aavistuksia. Tarkkaan joka koski ennalta tutkittiin rannalta käsin, ja paljon koskenlukuoppia karttui.
Myötävirtahan kuljettaa ilmaiseksi, ja keksimmekin nauttia tästä reilumman päälle. Muodostimme neljän kanootin katamaraanin, jossa kahden keskimmäisen kanootin melojien tehtävänä oli makailla, ottaa aurinkoa ja pitää katamaraani kasassa. Laitimmaiset meloskelivat verkkaista tahtia ja juttu luisti. Jonkin ajan päästä sitten osat vaihtuivat.
Mukavat ovat Lieksan seudun melontamaisemat, täytyypä tulla toistekin.

Edellinen tarina   Seuraava tarina
Takaisin vaellustarinoiden pääsivulle.